perjantai 25. heinäkuuta 2014

Viinivinkki: La Jara Rosé Frizzante Organic


roseviini luomu

Sain Fine Brandsilta testattavaksi Italialaista roséviiniä. Suurena viinisieppona mä olin enemmän kuin iloinen mahdollisuudesta päästä maistelemaan jotain uutta. Tähän väliin mun pitää todeta, että mun viinitietämys ei todellakaan ole mikään kovin ihmeellinen. Tiedän vaan, että hyvät viinit maistuvat mulle.

Viini pääsi testaukseen lapsuudenystäväni ja hänen poikaystävänsä muuton yhteydessä. Uusi kämppä piti skoolata käyttöön tyylikkäästi, koska kyseessä oli oikea unelmien asunto!

roseviiniLa Jara Rosé Frizzante on ihanan kepeä ja mansikkainen viini. Kaiken lisäksi se on vielä luomua (Praise the Lord)! Ihanan lisäyksen viiniin toivat myös kuplat, jonka ansiosta viini lähenteli melkein kuoharia.

La Jara Rosé Frizzante on erittäin bueno kesän auringonpaisteeseen ja piknikeille. Voisin kuvitellä tämän myös herkullisena alkumaljana joissakin juhlissa. Lasiin voisi laittaa vielä muutaman marjan ja mintunlehden, jos haluaa oikein hifistellä.

Viini on alkoholipitoisuudeltaan vain 10,5 %. Sen totisesti huomaa, koska sitä on todella helppo juoda. La Jara Rosé Frizzante on ehdottomasti piknikviinien aatelia. (Pullossa on muuten tosi kätsy korkki. Sellanen, jonka saa auki normipullonavaajalla tai muilla välineillä, kuten stenkulla eli sytkärillä - tyylikästä i know).

roseviini


Me kaikki kolme tykästyttiin tähän ihanan hentoon viiniin. Myös miesvahvistus heltyi viinille! Miehet hoi: Älkää säikähtäkö vaaleanpunaista sävyä - voitte yllättyä positiivisesti ;) Roséviini tekee myös hyvän vaikutuksen naisiin kesäisin. Tai ainakin allekirjoittaneeseen :D.

Viinin hinta ei paljoa lompakkoa köyhdytä, koska kyseinen viini irtoaa Alkosta alle 9 eurolla. Mullakin on lähtenyt samainen pullo mukaan Alkosta jo kerran, ja oon varma ettei se ollut viimeinen kerta.
reseviini




Kesäisiä viinisuosituksia otetaan vastaan näin perjantain kunniaksi ;)


torstai 24. heinäkuuta 2014

If you can dream it, you can do it

I'm still alive nigga! Kuten moni on varmasti huomannu, mä katosin yli puoleksi vuodeksi blogin äärestä. Syy ei ole mikään maailmaa mullistava, vaan lähinnä se, että kiire vei tätä naista. Ja se vei ihan urakalla.

Tuohon puoleen vuoteen mahtui kiireen lisäksi paljon kaikkea muutakin: Ihmissuhteita, reissuja, oivalluksia, syvällisiä keskusteluja, uusia työtehtäviä, seikkailuja, pettymyksiä ja paljon upeita hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa. Kaiken tämän keskellä oon hahmottanut ehkä hiukan selvemmin, mitä haluan elämältäni. Erityisesti tiedän nyt tarkemmin, mitä en halua.



Kun mä aloitin blogin kirjottamisen, se toimi osittain pakokeinona arjesta. Jossain vaiheessa sitten siirryin elämään sitä elämää, jota oikeasti halusin elää. Elämää, jota elän juuri nytkin. Sen mukana tuli sitten tarve punnita asioita ja bloggaaminen jäi hetkeksi taka-alalle.

Tähän väliin täytyy vielä sanoa, että mun elämässä on tällä hetkellä kaikki erittäin reilassa. Mulla on ihana ja inspiroiva työ (huikeista kollegoista puhumattakaan), ihana perhe, todella rakkaita ystäviä ja jännittäviä reissuja luvassa. Mä olen oman elämäni herra ja tyytyväinen siihen. Tämän kaiken ansiosta olen enemmän kuin valmis katsomaan, mitä kaikkea tämä maailma voikaan tarjota mulle. Meitsillä on takki auki. Bring it on!


Kaikki tämä jorina johdattelee mut tarkemmin itse tähän blogiin. Kaiken tämän pohdinnan keskellä olen tajunnut, että mun pitää saada toteuttaa itseäni. Tällä en tarkoita mitään alasti viuhahtamista (vai tarkoitanko?:D) tai muuta übertaiteellista vouhotusta, vaan sitä, että saan toteuttaa itseäni ruoan välityksellä. Tämä käsittää kaiken valmistuksesta syömiseen ja ideoimiseen.

Mun tekis mieli aloittaa koko tämän blogin pitäminen aivan puhtaalta pöydältä, mutta eihän elämästäkään voi kumittaa osioita pois. Näillä siis mennään ja täysiä.

Toivottavasti sieltä löytyy vielä lukijoita, jotka teki aikaisemmin tästä hommasta todella palkitsevan. Oon todella kiitollinen kaikkien kommenteista. Just teidän kommentit sai mut avaamaan koneen ja jatkamaan tätä hommaa.


Jotta tämä ei menisi liian syvälliseksi avautumiseksi, tässä mun lyhyt ruokamanifesti:

Hyvä ruoka on elämän suola, joten älä tyydy paskaan safkaan.


Peace!